Puheenjohtajan palsta Ase-lehdessä

Puheenjohtaja Esa Salldénin palsta ase-lehdessä 1/2016. Klikkaa kuvaan nähdäksesi artikkelin koko sivun kokoisena.

 

Ase-lehti 3/2016:

Asedirektiivi puhuttaa, mutta kukaan ei tiedä missä mennään

 

EU:n asedirektiivi eli komission asekieltoprojekti on ollut tähän saakka kuin telkkarin uskomaton saippuasarja, täynnä valheita, petoksia ja uskottomuutta. Terrorismin vastustaminen on jo unohdettu, nyt Kalasnikov-sukuisten kiväärien kieltokin alkaa olla unohdettu ja komission ”kompromissiehdotus” tarkoittaa tätä kirjoitettaessa kaikkien irtolippaallisten puoliautomaattiaseiden kieltoa.

Pahinta tässä roskasarjassa on ollut, että ellei joka päivä seuraa uusinta osaa farssista, putoaa uusimmista juonenkäänteistä varmasti kyydistä. Hullua mutta totta, tässä taistelussa ajantasaisin ja luotettavin tieto on löytynyt harrastajien sähköisiltä keskustelufoorumeilta kuten toiminta-ampujista ja erälle-netistä.

Asekeräilijöiden asiaa EU:ssa ajaa Fesac, Euroopan asekeräilijäjärjestöjen yhteistyöjärjestö. Miehemme Brysselissä on järjestön puheenjohtaja Stephen Petroni Maltalta. Petroni on ilmoittanut direktiivin kaatamisen henkilökohtaiseksi haasteekseen ja Suomen Asehistoriallinen Seura tukee päämäärää niin rahallisesti kuin muillakin toimillaan.

Seuraavan Ase-lehden ilmestyessä Fesacin edustajisto on kokoontunut Ranskassa ja myös direktiivin kohtalo on ratkennut. Seuramme tiedottaa sähköisesti nettisivuillaan ja sähköpostijakelulistallaan heti kun kerrottavaa on.

 

Harhaluuloja asekeräilyharrastuksesta

 

Suomessa, sen paremmin kuin muuallakaan Euroopassa hyväksytyiltä asekeräilijöiltä ei ole välitetty aseita laittomuuksiin. Suomessa asiat ovat moniin Euroopan maihin verrattuna hyvin, ja se johtuu siitä, että aseenomistajat ja asekeräilijät ovat uskaltaneet esiintyä avoimesti ja ylpeinä harrastuksestaan.

Moni ajattelee, että keräilykohteena taskuaseet olisivat viranomaisen mielestä jotenkin erityisen vaarallinen aihealue. Ajatellaanpa asiaa viranomaisen näkökulmasta: tänä päivänä aseliikkeet eivät osta taskuaseita koska niiden jälleenmyynti on kannattamatonta. Ellei aseestaan luopuva halua antaa sitä ilmaiseksi hävitettäväksi, todennäköisesti ainut laillinen ostaja on asekeräilijä.

Tykkien keräily on aihealue, jolle mahtuisi uusiakin harrastajia. Viime vuonna luvanvaraisia tykkejä oli aserekisterissä 122 erittelemättä mustaruutitykkejä. Suomessa ei tunneta tykillä tehtyjä rikoksia eikä muualtakaan maailmalta ole kuultu keräilytykillä tehdystä vaaranaiheuttamisesta.

 Asekeräilystä kiinnostunut uusi sukupolvi on esittänyt kysymyksiä, voisiko keräilysuunnitelma olla jossain tietokonepelissä tai elokuvassa käytettävät aseet. Emme voi enää katsoa vain taaksepäin. Niin vanhojen harrastajien kuin viranomaistenkin on ymmärrettävä, että uusien nuorten asekeräilijöiden maailma rakentuu ennen kaikkea sähköisen median, ei toisen maailmansodan muiston varaan. Odotan uteliaana millaisia asekokoelmia uudemman historian tallennus tuo tullessaan.

Esa Salldén, puheenjohtaja@sahs.fi, 045 665 2329

 

Ase-lehti 1/2017:

 

Suomi on rakennettu aseilla

 

Suomessa sotilasaseiden keräilyn arvo on tunnettu ja tunnustettu. "Torpparihaulikoiden", joita tuhotaan nyt tahtiin tuhansia vuodessa, arvo tuntuu täysin unohdetun. ”Alan sitten keräämään yksipiippuisia haulikoita” on letkaus jota kuulee toistuvasti asekeräilijäpiireissä, kun valitetaan viranomaisten vastahankaisuutta tai tavaran kalleutta.

Asekeräilijän mielenkiinto on luonnollisesti kalliissa ja harvinaisissa esineissä. Niiden todellinen historiallinen arvo on kuitenkin vähäisempi kuin taskuissa kuluneiden taskupistoolien, joilla viime vuosisadan liike-elämän ja välillä liikkumisenkin jatkuvuus turvattiin aina itsenäisyyden alusta vuoden 1998 aselakiin.

Henkilökohtaisesti en ole tavannut keräilijää, joka esittäytyisi nimenomaan vanhojen haulikoiden keräilijäksi. Haluaisin kuitenkin tavata hänet, sillä arvostan henkilöä joka on oivaltanut perusasiat ja arkisten asioiden arvon nykypäivänä.

Sotilaskiväärillä taattiin, että me puhumme tänä päivänä suomea ja ruotsia äidinkielinämme. Satavuotiailla haulikoilla mahdollistettiin puolestaan se, että meidän isovanhempamme saivat ylipäänsä ravintoa silloin kun viljalaarin pohja häämötti ja lehmä oli ummessa. Ase oli köyhälle kansanosalla elinehto ja ilman ruosteisia kertalaukeavia haulikoita moni meistä olisi jäänyt syntymättä esivanhempien nälän myötä.

Keräilyharrastyksessa ja varsinkin historian tallennuksessa ylenkatsominen on aina lyhytnäköistä. Hyvä esimerkki tästä on Yhdysvalloissa valmistettu Liberator-pistooli, minkä puolen miljoonan tuotannosta vain murto-osa ehti tositoimiin. Sodan jälkeen suurin osa tuhottiin, osa levisi maailmalle valopistooleiksi tai muutamalla taalalla suunnilleen lasten leluiksi. Niinpä viime vuonna Liberator-pistooli myytiin Seuramme huutokaupassa ilman varusteita ja pohjalevyä 620 eurolla. Varusteineen täydellisen ja virheettömän pistoolin maailmanmarkkinahinta nyt hipoo paria tonnia.

Tänään keräilyä aloittelevan kannattaa harkita metsästysaseita ja taskuaseita keräilykohteina, jos aihealueet aidosti viehättävät. Tavara on halpaa ellei ilmaistakin, jos pääsee kiinni perikuntien hävityskohteisiin. Samalla saa tietysti täysin pöljän maineen muiden keräilijöiden parissa, kun aselupa maksaa enemmän kuin luvan kohde eikä kokoelmalla ole välitöntä jälleenmyyntiarvoa. Kun kerää aseita itseään varten eikä kavereille kehuskellakseen oma harrastus pysyy mielekkäänä tulevinakin vuosikymmeninä.

 

Seuran dekokokoelma on sinunkin omaisuuttasi

 

Suomen Asehistoriallisella Seuralla on pieni näyttelykokoelma dekottuja sotilasaseita. Jäsenet voivat esitellä näitä esimerkiksi Suomen satavuotisjuhlatilaisuuksissa.

Lisätiedot ja varaukset seuran tiedottajalta sähköpostilla tiedotus@sahs.fi tai puhelimitse 045 665 2330 (iltaisin).

 

Syyskokous AHY:ssä Riihimäellä

 

Seuran syyskokous vaihtoi hallitukseen kaksi uutta jäsentä. Hyväksytty toimintasuunnitelma jatkaa menneiltä vuosilta tutuksi käyneillä teemoilla, asekeräilijöiden ja ja yksityisen aseenomistuksen puolustamisella niin kansallisella tasolla kuin EU:ssakin.

Asehallintopäälllikkö Mika Lehtonen ja poliisitarkastaja Mika Koponen isännöivät kokousta. Kokoustauon viihtenä esiteltiin Asehallinnon talteen ottamia aseita hävitettävien kasasta.

- Meillä on omaan kokoelmaan poimittu erikoisuuksia, joita kansalaiset eivät ole halunneet huutokauppoihin vaan valtiolle luovutettavaksi. On aseita, joista on oltu yhteydessä paikallispoliisin puolesta ja pari kertaa meiltäkin, mutta huutokaupasta tuleva raha ei kiinnosta, Lehtonen kertoo harvinaisuuksien pelastumisista.

- Vastaavasti huutokaupoissa riittää myymättä jäävää romua, mikä vie turhaan aikaa. Omistajat eivät aina usko kun heille kerrotaan että vanha ase on arvoton.

Vuosittain Asehallinnon haltuun tulee noin 12 000 asetta joista vain murto-osa päätyy huutokauppaan.

Asehallintopäällikkö Mika Lehtonen tarttui myös harrastekenttää vaivaavaan asekeräilijöiden ukkoutumiseen.

- Toivon että keräilijät miettisivät jo ajoissa miten kokoelmalle käy. Ei ole oikein että ongelma jää perillisille tai viranomaisille, Lehtonen evästää vanhenevaa osaa asekeräilijöistä.

 

Ahyn näkökulma uuteen aselupakäytäntöön

 

Lehtonen esitti epäilyksen, että AHY:n lausunto aselupamenettelyn uudistuksesta on ymmärretty väärin keräilijäpiireissä.

- Tiedostonpitolupa poistuisi mutta keräilijöille tulisi, kuten asekauppiaillekin, rajoitettu pääsy tietokantaan. Molemmillahan on nykyisin tiedostonpito-oikeus.

Aselupien hinnoista Lehtonen ei lähtenyt keskustelemaan, ne perustuvat maksuasetukseen ja hän toivoi että uusi järjestelmä vähentäisi yhteen lupaan kohdistuvia kuluja, varsinkin kun työmäärä eroaa ensimmäistä lupaansa hakevan ja asekeräilijän kohdalla huomattavasti.

Lopuksi käytiin keskustelua mm. keräilyaseiden ampumakielloista. Koponen ja Lehtonen myönsivät, että kieltoperusteluiden tulisi olla järkeviä. Toisaalta he totesivat, että "ampumakiellot ovat tätä päivää".

 

Vuoden Suomen Sotilas

 

MPK:n taktisen kiväärin kurssien kouluttajan, juuri Vuoden Suomen Sotilaaksi nimitetyn, komentaja evp Hannu Maunulan mukaan riittävä taktinen ampumataito voidaan saavuttaa vain siten, että reserviläisellä on riittävän säännöllisesti käytettävissään ampuma-ase harjoittelua varten.

Pohjanmaalla Maanpuolustuskoulutuksen kurssien kouluttajat, komentajat Hannu Maunula ja Pauli Salo, ovat tehneet vuosia merkittävää työtä. Ei yksin aseenkäytön opetuksessa vaan kasvattamalla terveen suhtautumisen aseisiin työkaluina.

Ei liene sattumaa, että tuore Asehistorian Liiton puheenjohtaja Hari Henry Paattimäki, allekirjoittanut ja Suomen Firearms Unitedin aktiivi Mikko Pesonen olemme kaikki käyneet samojen kouluttajien MPK:n kurseilla. Kiitos kouluttajillemme ja sitkeyttä työssänne.

 

Kevätkokous huhtikuussa

 

Suomen Asehistoriallisen Seuran kevätkokouspaikka ratkaistaan helmikuussa Tamarms-messuja edeltävässä hallituksen kokouksessa. Lauantain hallituksen kokouksen jälkeen jatkamme seuran edustamista messuilla seuran omalla pöydällä.

Arvoisat seuran jäsenet, teillä on tässäkin asiassa tilaisuus vaikuttaa. Ehdottakaa kokouspaikkaa ja osallistukaa sen järjestämiseen. Viimeistään perjantaina 17.2. tulleet ehdotukset huomioidaan kevään kokouspaikan valinnassa ja kaikkia tulevia ideoita hyödynnetään tulevia kokouksia suunnitellessa. Ehdotukset ensisijaisesti sähköpostilla sihteeri@sahs.fi. Enää et pääse sanomaan, että kokous on aina liian kaukana.

 

Esa Salldén

puheenjohtaja@sahs.fi

puh. 045 665 2329 klo 10-19