Uutiset

Suomessa keräilijä tallentaa asehistorian museon puolesta

12.01.2009
Yksityiskokoelmissa säilytetään ampuma-aseita, jotka olivat maaseudulla ja monissa ammateissa päivittäiskäytössä olevia arkiesineitä vielä pitkään sodan jälkeisessä Suomessa. Aseiden museointi on parin valtakunnallisen museon harteilla, paikallishistoria katoaisi ilman keräilijoitä.

Ampuma-aseiden säilytys lain vaatimalla tavalla edellyttää poliisin hyväksymää tilaa. Valvomaton museotila ja lasivitriini eivät riitä, kustannuksia säästöissä kamppaileville kunnallisille museoille aiheuttavat lisäksi ampuma-aseisiin liittyvät hallinnolliset maksut kuten lupamaksut ja yhteisön asevastaavan hyväksyttäminen poliisilla. Museoammattilaisen peruskoulutukseen aseiden hallinta ei kuulu.

Suomen Asehistoriallinen Seura ja paikalliset asehistorialliset yhdistykset kantavat yksittäisten harrastajien kautta vastuuta paikallishistorian säilyttämisestä. Uittopomojen ja merkkihenkilöiden työssään kantamat pistoolit kertovat yhtä lailla ajastaan kuin pientilallisten leipänsä jatkoksi käyttämät metsästysaseet ja siantappopyssyt. Sotahistorian tallentaminen on tunnetuin, mutta vain yksi alue asekeräilyssä. Suomen Asehistoriallisen Seuran ampumakilpailut ja tapahtumat esittelevät aseita tositoimissa, omat sarjansa on niin mustaruutitykeillä kuin viime vuosikymmenien urheiluaseillakin.

Ampuma-asekeräilijäksi haluavat hyväksyy Sisäasiainministeriön Arpajais- ja asehallintoyksikkö vapaamuotoisesta anomuksesta. Asehistoriallinen Seura avustaa hakemusten laadinnassa. Ennen vuotta 1890 valmistettujen mustaruutiaseiden hallussapito ei ole luvanvaraista.