Uutiset

Ampuma-aseet harrastuksena ja sijoituskohteena

12.01.2009
Viranomaisten ja yleisön asiantuntemattomuus johtaa tälläkin hetkellä historiallisesti ja taloudellisesti arvokkaiden aseiden tuhoamiseen. Neuvonta rajoittuu usein ohjeeseen luovuttaa aseet poliisille tai deaktivoida ne. Tyypillisesti perikunnille on vaivattominta tehdä aseet käyttökelvottomiksi selvittämättä etukäteen niiden todellista arvoa.

Sijoituskohteena asekeräily on tänä päivänä kiitollinen harrastus, arvokkaita kokoelmia tulee myyntiin mm. Suomen Asehistoriallisen Seuran tapahtumissa ja huutokaupoissa. Harrastajien vähyys pitää Suomen hintatason kansainvälisestikin kohtuullisena. Keräilyaseiden arvonnousu on ollut tasaista. Muutokset aselaissa ja viimeisimmät lain sovellutusohjeet ovat lyhytaikaisesti pudottaneet joidenkin harvinaisten asetyyppien markkina-arvoa.

Asekeräilijän statuksen hankkinut keräilijä saa aseen hankkimisluvan halvemmalla kuin metsästys- tai urheiluaseeseen lupaa hakeva henkilö. Keräilyn edellytetään olevan suunnitelmallista. Kokoelma-aseilla ampuminen on sallittua toimivuuden selvittämiseksi ja tutkimustarkoituksessa. Erityisen vaarallisten aseiden lupaan poliisi voi asettaa ampumiskiellon.

Ampuma-asekeräilijäksi haluavat hyväksyy Sisäasiainministeriön Arpajais- ja asehallintoyksikkö vapaamuotoisesta anomuksesta. Yhdistymisvapauslain mukaan asekeräilijäksi aikovalta ei voida edellyttää jäsenyyttä asehistoriallisessa seurassa, mutta käytännössä lupaviranomainen huomioi jäsenyydet kuten tavallistakin ampuma-aselupaa haettaessa. Ennen vuotta 1890 valmistettujen mustaruutiaseiden hallussapito ei ole luvanvaraista.